Home » Artikkeleja » Takaavatko rokotukset terveytemme

Takaavatko rokotukset terveytemme

Homeopatia ja rokotukset: takaavatko rokotukset terveytemme

Tämän vuoden (2011) aikana on mediassa keskusteltu rokotuksista paljon. Mielipiteitä on esitetty puolesta ja vastaan, melkoisen kiihkeästikin. Tiedossa on varsin hyvin, millaisia seurauksia näyttää liittyvän sikaflunssarokotteeseen, Pandemrixiin: Terveet lapset sairastuivat jonkin aikaa rokotuksen saatuaan narkolepsiaan, krooniseen sairauteen, jolle ei tiettävästi ole parannuskeinoa. Ihmiset joutuivat suoranaiseen paniikkiin, kun sikaflunssaepidemian puhkeamista odoteltiin ja ajoittain jopa tappelivat oikeudestaan olla ensimmäisten rokotettujen joukossa, ikään kuin ilman jääminen olisi merkinnyt varmaa kuolemaa. Mistä moinen hätä voisi johtua? Ensinnäkin meillä Suomessa tehokkaan terveydenhoidon ja neuvolatoiminnan ansiosta jokainen kansalainen on joutunut tavalla tai toisella rokotusten kanssa tekemisiin. Ihmisille on vähitellen syntynyt käsitys, että ikuinen terveys on kohta jokaisen ulottuvilla ja että kaikki sairaudet, jopa niiden mahdollisuus, voidaan hävittää maapallolta, kunhan lääketiede vielä vähän aikaa saa tutkia asioita ja kehitellä uusia lääkkeitä ja rokotteita. Tehokas media ja tiedottaminen saavuttaa myös suurimman osan kansasta hetkessä ja olipa viesti mikä tahansa, seuraavan päivän kahvipöytäkeskusteluissa se on jo useimpien huulilla. Olemme myös perinteisesti, ainakin vanhemmat sukupolvet, tottuneet luottamaan virallisiin tiedotteisiin ja painettuun sanaan, kyseenalaistamatta asioitten mahdollisia varjopuolia. Länsimainen lääketiede näyttää pystyvän tunkeutumaan yhä pienempiin ja pienempiin osasiin ihmiskehossa ja sillä on myös valtava tendenssi tutkia kaikkea tätä. Geenitekniikka pystyy paikallistamaan monia perinnöllisiä sairauksia aiheuttavia geenejä ja vimmatusti kehitellään lääkkeitä, joitten avulla perinnöllisiä sairauksia voitaisiin parantaa Tekniikka edesauttaa tutkimuksia kehittämällä yhä mielikuvituksellisempia laitteita. Niiden toiminta ulottuu alueille, joitten olemassaolosta ei vielä muutama vuosi sitten tiedetty mitään. Mihin tässä mikroskooppisten partikkelien tutkimisessa sitten sijoittuu ihminen kokonaisuutena? Onko hän vain osiensa summa, kuten descartesilaiseen ajatteluun pohjautuva länsimainen lääketiede on tähän asti halunnut ajatella? Voidaanko hänet pitää terveenä tekniikan, tehokkaiden lääkkeiden ja aina vain useampien rokotusten avulla? Useimmat meistäkin ovat hyväksyneet ajatuksen rokotuksista kaiken kattavana tautien torjujina pysähtymättä miettimään asiaa ehkä lainkaan. Totuus ei kuitenkaan liene ihan niin yksinkertainen, kuten kuluvan vuoden aikana käyty rokotuskeskustelu on osoittanut. Maailmalla on jo pitkään arvosteltu vallitsevaa rokotusteoriaa sekä lääketieteen että maallikkojen piirissä. Esim. amerikkalais-englantilainen toimittaja Lynne McTaggart kirjoittaa kirjassaan The Vaccination Bible , rokotusteorian sisältävän useita virheitä. Hyvin paljon yksinkertaistettuna länsimaisen lääketieteen rokotusteoriahan pohjautuu siihen, että verenkiertoon keinotekoisesti ”istutettu” taudinaiheuttaja saa kehon immuunipuolustuksen reagoimaan siihen tuottamalla tarvittavia vasta-aineita. Näin saavutettu hyökkäysvalmius organismissa säilyy ja reagoi erittäin nopeasti, jos oikea sairaus tai taudinaiheuttaja sattuu kohdalle, ts. sairastumiselta säästytään, kiitos verenkiertoon jo valmiiksi tuotettujen vasta-aineitten. Lynne McTaggart:
  • Ensinnäkin rokotusteorian mukaan taudinaiheuttajina ovat mikro-organismit, eikä yksilön kokonaisterveyden tilalla ole mitään tekemistä sairauden kanssa?
  • Toiseksi teoria ei anna minkäänlaista painoarvoa sille seikalle, että täysin rokotetut populaatiot välillä sairastuvat kaikesta huolimatta juuri siihen tautiin, jota vastaan heidät on rokotettu! Tässä yhtälössä jokin osa ei täsmää, vai mitä?
  • Kolmanneksi rokotusteoria ei ota huomioon sitäkään seikkaa, että monien yksilöiden verestä, jotka ovat luonnollisesti sairastaneet esim. kurkkumädän, ei ole mitattavissa minkäänlaisia vasta-aineita.
Teoria ei peräänkuuluta myöskään rokotusten pitkäaikaisvaikutuksia, mitä tapahtuu esim. kehoon istutetuille viruksille vuosien mittaan? Teoria ei kyseenalaista myöskään rokotusten osumatarkuutta tai sitä, että niiden vaikutuksen kestoa ei kukaan ihan oikeasti osaa vahvistaa. Rahako ratkaisee? Rokotteitten kehittämisessä ja valmistuksessa on myös kyse miljoonasummista ja maailmanlaajuisesta lääketeollisuudesta. Englannissa lääkäri saa jokaisesta rokotetusta potilaasta palkkion. Jos hänen alueensa rokotettujen määrä on esim. 70 % asukkaista, hän on ansainnut lisäpalkkion. Suomessakin terveyssisarien rahallisesta kannustuksesta rokotusten antamisessa on mainittu. Voidaan miettiä, onko rahalla vaikutusta rokotusinnokkuuteen. Kuinka moni meistä on osannut olla eri mieltä sen käsityksen kanssa, että rokotusten avulla on parannettu maailman terveystilaa? Epäilys ei yksinkertaisesti tule edes mieleen, koska kaikissa uutisissa muistutetaan aina, että jonkin uuden sairauden voittamiseksi kehitellään juuri uutta rokotetta. Kuitenkin kirjallisuudessa on esimerkkejä, joissa rokotustilastoja on joissakin maissa tietoisesti tulkittu väärin, painotettu aina sillä tavoin, mikä on ollut tarkoituksenmukaista ja asialle edullista. Rokotusten kehittämisen myötä samanaikaisesti monet taudit olivat kuitenkin jo selkeästi vähenemässä 1900-luvun alku- ja puolivälissä, kiitos parantuneen hygienian ja ravintotilanteen. Ihan sama pätee tämän päivän kehitysmaihin: kohentuneet saniteettiolot ja parempi ravinto pitää ihmiset terveempinä, eivät välttämättä rokotukset. Rokotuksen keksijänä pidetään englantilaisen papin poikaa Edward Jenneriä, joka oli homeopatian isän, Samuel Hahnemannin, aikalainen. Jenner huomasi, että silloisten isorokkoepidemioitten riehuessa, oli ihmisiä, jotka näyttivät säästyvän taudilta, vaikka kuinka olivat tekemisissä sairaitten kanssa. Hän alkoi miettiä, voisiko moisen vastustuskyvyn aikaansaada keinotekoisesti ja alkoi rokottaa ihmisiä kokeeksi. Englanninkielinen nimitys rokotuksille vaccination on itse asiassa peräisin latinan sanasta, joka tarkoittaa karjaa tai lehmää, sillä ensimmäinen rokote tehtiin tiettävästi lehmärokosta.  

Mikä sitten on erona homeopatialla ja rokotuksilla?

Rokotuksethan pyrkivät ennalta hoitamaan tilanteen siten, ettei ihminen sairastuisi. Samaanhan homeopatiakin pyrkii vai mitä? Voitaneen sanoa englantilaisen tri Compton Burnettin sanoin, että rokotus on samankaltainen ehkäisijä siinä missä homeopaattinen aine on samankaltainen parantaja. Yhteistä tietysti on se, että molemmat vaikuttavat ihmisen immuunipuolustukseen, tosin hyvin eri tavoin. Juuri vasta-ainetuotantoonhan perustuu modernin lääketieteen väite rokotteiden tehokkuudesta. Kuitenkaan ihmisen immuunipuolustuksen tehokkuus ei riipu ainoastaan vasta-aineitten paljoudesta veressä, vaan se on paljon monimutkaisempi prosessi. Immuunipuolustukseen osallistuvat elimet ovat kateenkorva, joka on suhteellisen suuri, silloin kun ihminen on vielä lapsi, mutta kutistuu kooltaan myöhemmin, imusuonisto ja imusolmukkeet sekä perna, jotka muodostavat sisäisen eritysjärjestelmän. Imuneste on periaatteessa samanlaista kuin veri, mutta siitä puuttuvat punaiset verisolut. Ulkoiseen eritysjärjestelmään kuuluvat tietysti hengityselimistö, ruoansulatuskanava sekä virtsatiet. Myös iholla on oma tärkeä tehtävänsä tässä kokonaisuudessa. Näiden yhteispelillä ja tasapainoisella, tehokkaalla yhteistoiminnalla on ratkaiseva merkitys ihmisen terveydelle. Elinympäristömme on täynnä erilaisia aineita, jotka eivät liene kovinkaan terveyttä edistäviä: ynpäristömyrkkyjä, ilmansaasteita, lisäaineita ravinnossa, lannoitejäämiä…kuitenkin se, mikä on terveydellemme ratkaisevaa nyt ja tulevaisuudessa, on se miten hyvin kehomme pystyy poistamaan siihen tahattomasti tai tahallisesti kertyneitä lisäaineita, toksiineja, ympäristö- yms. myrkkyjä. Immuunipuolustuksemme ja eliminaatioelimistömme ovat melkoisen haasteen edessä. Miten rokotukset edesauttavat meitä tässä tehtävässä, vai auttavatko? Rokote annetaan suoraan verenkiertoon. Keho ei ole millään tavalla valmiudessa vastaanottamaan näitä vieraita taudinaiheuttajia, puhumattakaan niitä aineita, joista itse rokote koostuu. Rokotteissa on vieraita proteiineja, bakteeri- ja virusperäisiä partikkeleita, säilöntäaineita, kuten esim. formaldehydiä, neutralisoivia aineita, kantavia aineita. Rokotenesteessä voi siis ihmisen verenkiertoon päätyä aineita alumiinista ja formaldehydistä elohopeajohdannaisiin, jotka kaikki ovat vaarallisia myrkkyjä. Pandemrix-rokote, jota Suomessa ja Ruotsissa on käytetty , sisältää mm. tiomersaalia, elohopeaa. Sen näyttävät joka näyttää unohtuneen mainita Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustajat unohtaneen mainita kaikissa media-keskusteluissa. Esimerkkejä rokotusten aiheuttamista vaurioista voisi koota kirjallisuudesta sadoittain. Vastuunsa tuntevat lääkärit ja tutkijat ovat eri maissa yrittäneet saada ääntänsä kuuluville, mutta heidät on vaiennettu. On kuitenkin myös positiivista kehitystä, joissakin maissa on luovuttu tietyistä rokotuksista kokonaan (kun on todettu niitten tehottomuus, ts. vaikka rokotus on annettukin, sairastuu ihminen silti). Joissakin maissa taas on rokotusikää nostettu, jolloin myös vahingolliset vaikutukset ovat olleet vähäisempiä tai niitä ei ole ollut lainkaan.

Suomen vauvat

Tuntuu varsin kummalliselta, että Suomessa useimmat vauvat saavat ensimmäisen rokotuksensa jo kohta syntymänsä jälkeen. Kuitenkaan lapsen elimistö ei ala tuottaa vasta- aineita ennen kuin n. puolen vuoden ikäisenä! Miksi pienen pari- kolmekiloisen nyytin verenkiertoon pitää pistää vieraita proteiineja ym. aineita, joista ei siinä vaiheessa tuntuisi olevan mitään hyötyä? Vasta-aineethan saadaan äidinmaidosta? äitejä neuvottiin ainakin aikaisemmin imettämään pienokaisiaan mahdollisimman pitkään, koska siten turvattiin lapsen tarvitsemien vasta-aineiden saanti luonnollisella tavalla.   Rokotusvaurioista Eri puolella maailmaa on perustettu yhdistyksiä, jotka ovat ruvenneet ajamaan voimakkaasti rokotusten vastaisia kampanjoita: mm. Englannissa on jo valtava määrä rokotusvaurioisia lapsia. Suomessa Rokotus ry.:n nettisivustoilta löytyy paljon tietoa. Pandemrix-kohun myötä netin keskustelupalstoilla ja muissakin medioissa ihmiset ovat alkaneet esittää kysymyksiä rokotusten turvallisuudesta ylipäätänsä. THL onkin huolissaan, meneekö kansalaisten usko kaikkeen rokottamiseen. Autoimmuunisairaudet, kuten esim. Alzheimerin tauti, astma, allergiat, syöpä jne. ovat viime vuosina melkoisesti lisääntyneet. Autoimmuunisairaudellahan tarkoitetaan sellaista sairautta, jossa keho jostakin syystä alkaa hyökätä omia kudoksiaan vastaan, se ei enää tunnista sitä, mikä on omaa ja mikä vierasta. Nykykäytännön mukaan rokotuksen aiheuttamaksi oireeksi tai vaivaksi katsotaan sellainen, joka on syntynyt parin päivän kuluttua rokotuksesta. Kuitenkin tiedetään, että esim. vesirokkovirus saattaa lymyillä ihmisen hermo-ganglioissa vuosia oireettomana. Sitten eräänä päivänä, kun henkilön immuunipuolustus on jostain syystä heikko, ilmestyy huuleen herpes. Eikö samalla tavalla voi tapahtua myös rokotteen sisältämien virusten tai bakteerien kohdalla?
Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että rokotteissa käytettävät taudinaiheuttajat on usein tuotettu ihmiselle vieraissa proteiineissa, esim. apinoissa, hevosissa jne. Käsiteltiinpä näitä sitten miten paljon tahansa, lopputuloksena tällaista vierasta proteiinia joutuu aina rokotuksen mukana ihmisen verenkiertoon. Samoin nk. tapettuja viruksia, bakteereita yms.
  Ovatko virukset ja bakteerit tautiprosessin aiheuttajia vai niitten lopputuloksia? Yleensä bakteereilla, viruksilla ja sienillä on luonnossa hajottamistehtävä. Niitä ilmestyy sinne, missä on kuollutta tai kuolevaa, tavallisesti orgaanista materiaalia. Mikrobeja tarvitaan luonnon kierrätysprosessissa. Ne huolehtivat käyttökelvottoman aineksen purkamisesta perusaineosikseen ja palauttavat ne takaisin luonnon kiertokulkuun. Voisiko niillä olla samankaltainen tehtävä ihmisorganismissa? Esim. lasten korvatulehdukset ovat lisääntyneet viime vuosituhannen loppukymmenillä huimasti. Korvatulehduksia on sekä “bakteeri- että virusperäisiä”. Kysymys kuuluu, kumpi oli ensin tulehdus vai bakteeri/virus?? Edellä olen suuntaa-antavasti maininnut, mitä rokotteet sisältävät, niistähän löytyy mm. erittäin myrkyllisiä alumiini- ja elohopeayhdisteitä. Voisiko olla mahdollista, että virukset ja bakteerit ovatkin löydettävissä pikku potilaiden korvista suorittamassa puhdistustyötä: hajottamassa lapsen elimistöön joutunutta myrkkyä, tekemässä sitä vaarattomaksi? Tiede on pystynyt selvittämään viruksien käyttäytymistä pitkälti. Nehän tunkeutuvat solujen sisään ja ottavat koko soluytimen hallintaansa ja alkavat lisääntyä ja tuottaa omaa geneettistä materiaaliansa ihmisessä. Miksi HIV ( joka on lyhennys sanoista Human immunodeficiency virus) ja AIDS (on lyhennys sanoista Acquired Immune Deficiency Syndrome) ovat kehittyneet epidemioiksi ja tappavat ihmisiä ilman että lääketiede pystyy auttamaan. Löytyisikö taustalta esim. Itä-Afrikan apinoissa esiintynyt, mutantoitunut retrovirus, joka pääsi laboratorioiden kautta karkuun ja ilmestyi rokotusten välityksellä kalifornialalisiin homoyhteisöihin joskus 80-luvulla?!!  

Mitä homeopatia voi tehdä, jos on saanut paljon rokotuksia?

Mikäli mitään suoranaisia oireita tai haittoja ei ole tullut, hyvä niin! Ihmisen perusterveyttä ylläpitäviä voimia on vain edelleen vahvistettava ja autettava. Echinaneae- tippoja eli auringonhattu-uutetta on erittäin hyödyllistä nauttia kuuriluontoisesti (esim. 3 viikon kuuri kerrallaan ja sitten tauko) silloin tällöin. Vogelin Echinaforce on samaa ainetta. Se on valtava verenpuhdistaja ja infektioiden torjuja. Jos suunnittelee matkaa esim. johonkin kehitysmaahan, voi ainetta nauttia jopa 3 kuukauden ajan sekä ennen matkaa että sen jälkeen. Jos sitten on selkeästi oireita, jotka voidaan osoittaa alkaneeksi jostakin rokotuksesta, voidaan homeopaattisesti toimia useammallakin eri tavalla.
  • a) Voidaan selvittää, missä homeopaattisessa ainekuvassa potilas on ja antaa hänelle sitä ainetta. Lukuisten pikku lasten korvatulehdusten lähtölaukauksena on usein näyttänyt toimineen saatu rokotus.
  • Seurauksena on jatkuva korvatulehdus- antibioottikierre, jossa kuuri seuraa toistaan. Homeopaattinen hoito tukee organismin omia prosesseja ja pyrkii sitä kautta poistamaan sekä syyn että seurauksen: ts. oikeaan osuva homeopaattinen aine katkaisee tavallisesti tautikierteen ja palauttaa terveyden.
  • b) Mikäli homeopaattisesta aineesta huolimatta oireet jatkuvat sitkeästi, voidaan potilaalle antaa ko. rokotteesta tehty nk. nosodi. Nosodilla homeopatiassa tarkoitetaan yleensä jostakin taudinaiheuttajasta tai tautieritteestä tehtyä ainetta, tässä tapauksessa siis itse rokotteesta tehtyä ainetta. Esim. Pandemrix-rokotteesta tehdyllä nosodilla voisi kenties olla mahdollisuus vaikuttaa narkolepsia-tapauksiin.
  • c) Usein voi aikaa olla kulunut niin paljon, ettei enää ole mahdollista selvittää, mistä rokotuksesta kaikki sai alkunsa, silloin voidaan ajatella annettavaksi thujaa.

Suopursu, eli ledum palustre

Itse pistoksen aiheuttamaan shokkiin ja mahdollisen rokotuskohdan aristeluun voidaan antaa samaa ainetta kuin hyönteisten pistoihinkin: Ledumia tai Hypericumia. Jos pistokohta alkaa märkiä ja tulehtua ja on kosketusarka, voi antaa esim. Hepar sulphuria muutaman kerran  

Voiko homeopaattisesti ”rokottaa” ennakkoon?

Homeopaattisten aineitten ottaminen ennakkoon on pitkään ollut homeopaattienkin keskuudessa kiistanalainen keskustelun aihe. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että esim. homeopaattinen flunssanosodi INFLUENZIN potenssissa 30 on ollut tehokas ennaltaehkäisijä. Sitä aloitetaan ottaa pari kertaa kuussa esim. syyskuun lopussa ja jatketaan läpi koko flunssakauden ja useimmat säilyvät terveinä. Australialainen tri isaac Gold on tutkinut homeopaattista profylaksiaa ja päätynyt siihen, että nk. ”homeopaattiset rokotteet” antavat suojan n. 80 – 90 %:sesti, vaikkei vereen muodostukaan vasta-aineita. Jos sitten on liikkeellä sellaisia epidemioita kuin kolera, kurkkumätä, polio, lavantauti, hepatiitti, aivokalvontulehdus jne. onko syytä mennä ottamaan rokotus? Tietysti homeopaattina uskon vahvasti siihen, että terve ihminen ei sairastu, mutta kuinka moni meistä kokee olevansa sellaisessa super-kunnossa, ettei mikään meihin pysty!  

Homeopaattinen profylaksia auttaa yleensä

Aivan kuten flunssa-nosodia, voidaan näihinkin ottaa ennaltaehkäisevänä niitten omia nosodeja: Kolera. Koleraa ei yleensä tavata meillä Skandiaviassa tai muissa korkean hygienian maissa. Jos sattuu matkustamaan kolera-alueelle, voi ottaa Cholera- nosodia potenssissa 30 kerran ennen matkaa ja kerran viikossa viipyessään alueella. Toinen kyseeseen tuleva aine voisi olla Cuprum 30. Sama annostus kuin edellä. “Oikea” kolera-rokotushan ei tunnetusti anna suojaa kuin 50 %:sti parhaimmassakaan tapauksessa. Kurkkumätä Kurkkumätäkin on lähes poistunut länsimaista. Itänaapurissamme sitä esiintyi jokin aika sitten. Jos nyt epidemia iskee, voi sitä vastaan ottaa Diphterinum 30-nosodia kerran viikossa epidemian kestäessä. Toinen mahdollinen ennaltaehkäisijä on Pyrogen 30. Annostus sama kuin D:llä. Hepatiitti Hepatiittikin leviää huonoissa hygieniaolosuhteissa. Hepatiittia on pääasiassa kahta lajia: A-hepatiitti, joka leviää saastuneen ravinnon välityksellä. B-tyypin hepatiitti leviää tällä hetkellä meillä esim. huumeitten käyttäjien keskuudessa likaisten neulojen välityksellä. Sanotaan, että ihminen, joka on sairastanut hepatiitin, on maksavammainen koko ikänsä. Jos on joskus sairastanut hepatiitin syystä tai toisesta, voi oman maksansa toimintaa yrittää tukea ottamalla Chelidoniumia 6, kerran päivässä kuukauden ajan ja sitten saman pituinen tauko. Profylaktisesti voi ottaa: Hepatitis A 30 kerran viikossa, jos oleskelee alueilla, missä on mahdollisuus joutua alttiiksi. Hepatitis 30, 3 annosta 12 tunnin välein tapauksessa, jossa on ehkä vahingossa pistänyt kätensä likaiseen neulaan, tai jos on joutunut vaikkapa saamaan pistoksen tms. toimenpiteen epäilyttävissä olosuhteissa. Aivokalvon tulehdus Vaivan nimi kertoo osittain, mistä on kyse aivoja ympäröivien kalvojen tulehduksesta. Sama kalvo jatkuu kuitenkin yhtenäisesti myös selkäytimen ympärille, joten kokonaisuutena on kyse myös sen tulehduksesta. Useinhan tulehdus todetaan suorittamalla selkäydipunktio, ts. selkäytimestä otetaan neulan avulla pieni määrä selkäydinnestettä, josta bakteerien tai virusten läsnäolo voidaan todeta. Usein taudin aiheuttajana on meningococcus, tästä tehty nosodi voi auttaa. Jos on joutunut tekemisiin aivokalvoon sairastuneen kanssa otetaan potenssissa 30 kerran päivässä aamuisin kolme kertaa viikossa. Mikäli aiheuttaja ei ole tarkoin selvillä, voi ottaa belladonnaa 30 iltaisin kolme kertaa viikossa kahden viikon ajan. Jos huomaa itsessänsä aivokalvontulehdusoireita, voi myös ottaa belladonnaa 30 joka neljäs tunti sillä aikaa, kun odottaa testituloksia tai mahdollista lääkitystä, sillä tauti kuuluu aina ammatti-ihmisten hoidettaviin. Polio Polion aiheuttaja on virus, joka hyökkää selkäytimen hermosolujen kimppuun. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että joissain tapauksissa esim. pikkulapset ovat saaneet nk. elävää poliorokotetta. Kun vanhemmat vaihtavat juuri rokotuksen saaneen lapsen vaippoja, he voivat altistua taudille itse, sillä ulosteiden mukana voi olla eläviä viruksia. Profylaktisesti voidaan ottaa: Poliomyelitis 30 nosodia: kerran viikossa kolmen viikon ajan epidemian sattuessa tai jos epäilee altistuneensa esim. edellä kuvatulla tavalla. Lathyrus 30 on toinen aine, josta voi olla hyötyä, mikäli epäilee joutuneensa alttiiksi kontaktille. Annostuksena kerran viikossa kolmen viikon ajan kontaktista. Yllämainitut taudit ovat todella vakavia eikä niiden kanssa ole leikkimistä.  

Miten homeopatia auttaa tavanomaisten lasten sairastamien rokkojen ja sikotaudin jne kanssa?

Homeopatia tarkastelee näitä nk. akuutteina miasmeina. Hahnemann oli vahvasti sitä mieltä, että ne on syytä sairastaa, sillä niissä ihmisen immuunipuolustus harjoittelee tulevan varalle. Tottahan onkin, että lapsi tuntuu jollakin tavalla kypsyvän myös henkisesti läpikäytyään nämä taudit. Jos ihminen sairastuu niihin vasta aikuisena, ne tulevat yleensä tavallista voimakkaampina. Nykyisin rokotetaan lähes kaikkia rokkoja vastaan. Monet meistä uskovat jo, että melkoisen viaton lastentauti on suorastaan kuolemanvakava. Totta kai jokainen vanhempi huolestuu, kun oma lapsi sairastuu, eikä meistä kukaan halua tuottaa kipua ja kärsimystä omille pienokaisillemme. Mutta tarvitaanko rokottamista terveyden kannalta vai olisiko taustalla muitakin syitä, jäänee jokaisen omaan harkintaan. Kuten edellä jo viittasin, ovat monet rokotetutkin ihmiset silti sairastuneet esim. tuhkarokkoon. Se, mikä on tällaisen rokotetun ihmisen tuhkarokolle tyypillistä on se, ettei tautia useinkaan tunnisteta tuhkarokoksi. Ihottuma saattaa olla hyvin vähäistä, se ilmestyy ensin raajoihin ja sitten vasta muualle kehoon, hengitystiet joutuvat vasta viimeisessä vaiheessa taudin kouriin jne. Ts. oireet ilmestyvät täysin väärässä järjestyksessä tavanomaiseen tuhkarokkoon verrattuna. Tilastoihin tällaista epätyypillistä tuhkarokkoa ei kirjata tuhkarokkona, vaan jonakin muuna tautina. Samoin on laita monen muunkin sairauden oireitten: niitä ei tunnisteta enää samoiksi taudeiksi, joita vastaan rokotus oli annettu ja niitä on alettu kutsua toisilla nimillä. Usein varmasti aivan tahattomasti.

Homeopaattista ennaltaehkäisyä lastentauteihin

Jos nyt syystä tai toisesta ei ole toivottavaa sairastaa jotakuta lasten rokoista tai taudeista, luettelen tässä profylaktisia keinoja välttää niitä. Mahdollisiin syihin rokkojen sairastumisen ehkäisemiseksi ovat esim. krooninen sairaus, tai esim. elinsiirrännäisten tai syövän tms. takia nautittava lääkitys, joka jättää ihmisen puolustusjärjestelmän heikoksi. Samoin esim.nuori mies, joka ei ole sairastanut lapsena sikotautia, haluaa varmasti välttyä sen saamiselta. Sikotauti: Parotidinum 30 otetaan yksi annos jos on joutunut kontaktiin sairaan kanssa ja toistetaan annostus vielä seuraavalla viikolla. Tuhkarokko: Morbillinum 30, otetaan kerran kontaktiin jouduttua. Mikäli lapsi on sairastanut tuhkarokon, eikä tunnu millään tervehtyvän siitä, voi morbillinum auttaa tässäkin tapauksessa. Morbilliumia voidaan siis myös ottaa tapauksessa, jossa erilaiset vaivat ovat olleet alituisena kumppanina aina tuhkarokkorokotuksen saamisesta alkaen. Vihurirokko /Rubella 30 saattaa olla ensiarvoisen tärkeä varotoimenpide raskaana olevalle naiselle, joka on joutunut kontaktiin vihurirokkoa sairastavan kanssa. Yksi annos kolme kertaa viikossa kolmen viikon ajan. Hinkuyskä/Pertussin 30 Profylaktisesti otetaan kerran viikossa epidemian ajan. Jos lapsi on ollut leikkimässä hinkuyskäisen ystävänsä kanssa otetaan kolme kertaa viikossa.  

ESIMERKKEJä ROKOTUSVAURIOISTA

Anafylaktinen shokki Rokotuksen saanut henkilö voi reagoida niin voimakkaasti rokotteen sisältämiin aineisiin että seuraa romahdus ja kuolema tai hänelle kehittyy äkkiä vakavia hengitys- tai iho-oireita kohta rokotuksen jälkeen. Ellei mitään tehdä, saattaa kuolema olla seurauksena. Tätä tilaa kutsutaan anafylaktiseksi shokiksi. Neurologisia vaurioita. Joskus rokotuksen jälkeen lapsi ei lopeta itkemistä. Tyypillistä on, että itku on erittäin kimeää, ääni on korkea. Kyseessä on nk. braincry, aivoitku joka kertoo aivovauriosta. Etenkin DPT-rokotuksen jälkeen on todettu Kalifornian yliopiston muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa, että joka 13 rokotuksen saanut lapsi itki yo. tavalla. Varovainen päätelmä oli, että ”tämä saattaa olla merkki aivovauriosta” Ylivilkkaat lapset (ADD= Attention Decifit Disorder) Lapset ovat luonnostaan vilkkaita ja niin pitää ollakin. Mutta ylivilkkaudessa on selvästi kyse tavanomaisesta poikkeavasta käyttäytymisestä. Lapsi ehtii joka paikkaan, on jatkuvassa liikkeessä ja ”pahanteossa”. Ei kykene keskittymään mihinkään. Repii tavaroita pois paikoiltaan jne. Olette varmasti TV:stä nähneet raportteja Englannista. Vanhemmat ovat kertakaikkiaan tulleet kestokykynsä päähän. Voisiko rokotuksilla olla osuutensa tähänkin? Sisältäväthän ne aikamoisia hermomyrkkyjä, kuten elohopeaa ja alumiinia. Kätkytkuolema (SIDS = Sudden infant death syndrome) Edellä mainitsin tri Vera Schreibnerin tutkimukset, joiden eräänä loppupäätelmänä oli rokotusten negatiivinen vaikutus pienen lapsen hengitysrytmiin. Nevadan Lääketieteenlaitoksen julkaisema tutkimusraportti kertoi että 103:sta pikkulapsen kuolematapauksesta 2/3 oli saanut DPT-rokotuksen kolmen viikon sisällä ennen kuolemaansa, monet kuolivat päivän sisällä rokotuksen antamisesta. Ja nyt Pandemrix-rokotteen jälkeen narkolepsia, oireinaan hallitsematon nukahtelu, voimattomuus, yölliset painajaiset jne. Autoimmuunisairaudet Puhuin niistä edellä: Rokotusvauriot voivat ilmestyä vasta vuosien päästä autoimmuunisairauksina, joissa keho ei enää erota, mikä on omaa ja mikä vierasta kudosta. Jopa syöpä saattaa olla näiden sairauksien joukossa. Aina rokotusreaktioiden ei tarvitse olla yo. kaltaisia hengenvaarallisia tiloja. Useimmat lapset saavat jonkin verran kuumetta, iho punoittaa ja pistokohta voi märkiä, olla kuuma tai arka. Myöhemminkin voi kehittyä ihottumaa ehkä lievempiä tai voimakkaampia allergisia reaktioita eri asioille.

Rokotuspäätös

Suomessa eivät rokotukset toistaiseksi ole olleet pakollisia. Meillä rokottaminen on automaattisesti kuulunut tehokkaan neuvolatoiminnan piiriin ilman että rokotushaitoista- tai hyödyistä olisi julkisesti paljonkaan keskusteltu, ennen narkolepsia-kohua. Viime vuosina pienten lasten vanhemmat ovat alkaneet myös Suomessa miettiä, antaako rokottaa lapsensa. Uskaltaisiko jättää rokottamatta? Syyllistyykö lastensa terveyden laiminlyöntiin, jos ei noudata suositeltua rokotusohjelmaa? Varmasti kannattaa hankkia mahdollisimman paljon tietoa itse rokotteista, niiden sisältämistä aineista, niiden antamasta suojasta, mahdollisista sivuvaikutuksista jne. Mitkä ovat luonnollisesti sairastetun taudin mahdollisesti aiheuttamat haitat verrattuina vaikkapa potentiaalisiin rokotuksen aiheuttamiin vaurioihin? Kannattaa myös punnita niitä riskejä, mitä sillä hetkellä on olemassa, ts. onko esim. mielekästä rokotuttaa vaikkapa vihurirokkoa vastaan, jos lapsi on vasta pieni tyttö tai nuori teini-ikäinen, joka ei varmastikaan vielä sunnittele oman perheen hankkimista. Sama tietysti pätee nk. kulkutauteja vastaan: jos minkäänlaista epidemiaa ei ole omassa lähiympäristössä tai naapurimaissa, onko tarpeellista rokotuttaa lapsi kaiken varalta, jos punnitsee mahdollisia rokotushaittoja ja –hyötyjä keskenään. Jos päätös on positiivinen, herää kysymys, missä aikataulussa rokotusohjelma tulisi toteuttaa. Onko mahdollista saada yhdistelmärokotteita yksittäisinä, noudattaa neuvoloitten suosittelemaa aikataulua vähän hitaammassa tahdissa, pidättäytyä joistakin rokotuksista kokonaan jne. Kansainvälisestä kirjallisuudesta käy ilmi, että rokotusohjelman hidastaminen näyttää olevan lapselle eduksi: siinä missä imeväinen reagoi rokotuksille erittäin voimakkaasti, fyysisesti jo kookkaampi esikoululainen selviää hommasta erinomaisesti. Rokotusohjelmassa yhä useampia rokotteita on alettu yhdistää kerralla annettavaksi. Tausta-ajatteluna on tietysti se, ettei lasta jouduttaisi pistämään useaan kertaan. En ole kuitenkaan nähnyt missään esitettävän näkemyksiä siitä, miten nämä entistä useammasta aineesta koostuvat yhdistelmät vaikuttavat pienokaisen verenkierrossa ja immuunipuolustuksessa. Itse pistäminen on nähdäkseni haitoista niitä pienimpiä.  

Rokotuspäätös on aina vanhempien päätös

Jokainen homeopaatti tukee varmasti oman asiakkaansa päätöstä puoleen tai toiseen ja toimii sen mukaisesti. Potentiaalisia rokotushaittoja on mahdollista yrittää estää jo ennakolta antamalla lapselle suunnitellun rokotteen nosodia ennen itse pistosta ja heti kohta sen jälkeen. Kuten homeopatiassa yleensäkin, voidaan nosodi-hoidon lisäksi tukea lapsen omaa terveyttä nk. rakennelääkkeen avulla ja tietysti myös akuutisti määrittelemällä, missä homeopaattisessa ainekuvassa lapsi rokotuksen jälkeen on, jos se poikkeaa jotenkin hänen tavallisesta olotilastaan.  

Miettimisen arvoisia seikkoja

Ehkä vielä hyväksi lopuksi voisin tuoda korostaa muutamia seikkoja, joita on hyvä pitää mielessä kun rokotuksista keskustellaan ja päätetään: Sairaudet lähtivät luonnostaan laskuun samanaikaisesti kuin rokotukset astuivat kuvaan, ei niiden takia. Rokotusteoriassa on paljon seikkoja, jotka eivät läpäise loogista tarkastelua. Rokotteet eivät toimi aina niin tehokkaasti, kun meidän on annettu ymmärtää. Ihmiset sairastuvat nk. lastentauteihin vasta myöhemmällä iällä ja saavat erittäin voimakkaita oireita. Mitä tapahtuu organismiimme ”istutetuille” bakteereille ja viruksille pitkällä aikavälillä? Mikä on rokotusten mahdollinen osuus autoimmuunisairauksiin, teemmekö vaihtokauppaa lyhytkestoisen, akuutin sairauden ja mahdollisen kroonisen sairauden välillä?

Lukusuosituksia