Home » Artikkeleja » Homeopatian ihmiskuvasta

Homeopatian ihmiskuvasta

Ainon artikkeli: Homeopatian ihmiskuvasta

  Ihminen on olento, joka asuttaa maapallon eri osia eri rotuisina yksilöinä. Hän syntyy, elää,  ja kuolee sitten ajallaan. Miksi ihmeessä pitäisi erikseen pohtia jonkin hoitotieteen, kuten homeopatian näkemystä ihmisestä? Eikö kysymys kuuluisi paremminkin filosofian tai uskontojen piiriin? Raamatussa sanotaan Jumalan luoneen ihmisen maan tomusta omaksi kuvakseen ja puhaltaneen siihen ”elämän hengen”. Kristillisestä kulmasta asiaa tarkastellen näyttäisi siis siltä, että ihminen on ainakin kahden erilaisen kentän vaikutuspiirissä elävä yksilö. Hän koostuu sisimmältään elämän hengestä, jonka Jumala on häneen puhaltanut ja ulkoisesti siitä aineesta, maan tomusta, jonka nykytiede pystyy hyvinkin tarkkaan erittelemään erilaisiksi alkuaineiksi. Ehkä juuri tieteen suurista edistysaskelista fyysisen maailman kartoittamisessa johtuen, koululääketiede on kehittynyt huippuunsa erittelemään kaikkein pienimpiäkin kehon osia ja niissä esiintyviä vaivoja . Ranskalaista filosofia, Renee Descartesia koululääketiede saa  kiittää paljolti siitä vallitsevasta suhtautumistavasta, jonka mukaan keho on lähinnä osiensa summa, inhimillinen koneisto, johon voi vaihtaa varaosia aina tarpeen vaatiessa. Väittämä on tietysti kärjistetty, mutta länsimaisessa lääketieteessä fyysinen keho sairauksineen ja toimintahäiriöineen on pääpainoisesti hoitamisen kohteena. Erikoislääkärit keskittyvät lisäksi oman erikoisalueensa vaivoihin, jolloin ihminen kokonaisuutena unohtuu vähemmälle huomiolle. Huomaa tämä seikka homeopatiasta   Homeopaattinen lääketiede sen sijaan määrittelee sairauden ihmisen elinvoimaan ilmestyväksi häiriöksi, joka aiheuttaa hallitsemaansa organismiin oireita. Homeopatian mukaan siis se, mikä sairastuu on energiaa: ihmisen elämänvoima joutuu syystä tai toisesta epätasapainoon. Tämä epätasapainossa oleva voima puolestaan aiheuttaa ihmiselle fyysisiä, emotionaalisia tai mentaalisia oireita, sairauksia.       Ihmisen elinvoima ja sen tehtävä Homeopatian isä, Samuel Hahnemann  sanoo ihmisen elinvoiman olevan hengenkaltainen voima, joka terveyden vallitessa hallitsee ihmisen koko organismia esteettä ja pitää sen ihmeellisessä, elävässä toiminnassa, niin emootioiden kuin aistimustenkin suhteen, niin että organismissa asuva, rationaalinen henki voi vapaasti käyttää tätä elävää, tervettä instrumenttia olemassaolon korkeimpiin tarkoitusperiin.   Ihminen ei homeopatian kannalta ole vain  fyysinen kehonsa Ihmisorganismi onkin instrumentti, käyttöväline, johon kuuluu fyysinen, emotionaalinen ja mentaalinen puoli. Tätä instrumenttia ohjaa ja tarvitsee rationaalinen henki  koreampiin tarkoitusperiinsä! Homeopatiassa vallitsee siis pitkälti samanlainen käsitys ihmisestä kuin Raamatussa: hän koostuu sisimmältään hengestä ja ulkoisesti aineesta.   Mihin sielu sijoittuu tässä ajattelumallissa? 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella elänyt ja vaikuttanut amerikkalainen homeopaatti James Tyler Kent sanoo, että elämänvoima on sielun sijaishallitsija. Elämänvoima, joka homeopaattisen ajattelutavan mukaan pitää ihmisorganismin terveenä, on alisteisessa suhteessa sieluun. Kent sanoo kaikkein pienimmilläkin partikkeleilla olevan oma energiansa, kenttänsä, joka alistuu itseään suuremman energian alaisuuteen, niin kauan kuin se on sen osana. Elämänenergia, -voima,  alistuu siis sitä hallitsevan sielun alaisuuteen yksilön elämän ajan. Modernista fysiikasta tunnemme nk. kenttäteorian, jonka mukaan jokaisella elollisella ja elottomalla kappaleella on ympärillään sähkömagneettisesti varautunut kenttä. Omien kenttiensä välityksella kaikki ovat yhtä universumin kaukaisimpiin ulottuvuuksiin asti. Henkisissä opeissa korostetaan aina sitä, että ihmiset ovat ”yhtä”. Monet ihmiset jakanevat nykyisin sen käsityksen, että ihminen elää useamman kuin yhden kerran. Hän on jumalallinen henki, yksilöitynyt sielu, joka syntyy biologiseen kehoon hankkimaan kokemuksia fyysisestä maailmasta, maksamaan karmaansa, jalostumaan, Ja homeopatian mukaan sielulla on käytössään energia, elinvoima, joka vastaa ihmisen sen hetkistä kehitystä kaikkine vajaavuuksineen. Ennen syntymäänsä ihminen on tilassa, jossa hän on tietoinen siitä, mitä omassa olemuksessa pitäisi korjata tai oikaista. Tullessaan hän muistaa, mitkä ovat hänen tavoitteensa ja korkeammat päämääränsä. Fyysisessä kehossa eläminen on kuitekin tavallisesti paljon vaikeampaa kuin tasapainotilassa majaileva sielu muistaakaan ennen syntymäänsä. Kaikki on opeteltava uudelleen. Mitä pidemmälle inkarnaatio etenee, sitä todennäköisemmin ihmiseltä unohtuvat ennen syntymää tehdyt päätökset ja lupaukset, se mihin piti pyrkiä. Mutta  sielu ei unohda. Se järjestää jatkuvasti uusia tilaisuuksia, joissa ihminen joutuu kokemaan totuuden. Tilaisuuksien järjestämisessä toimii apuna niin ihmisen oma elämänvoima kuin koko universumin yhteen liittävä kenttäkin. Jos ihmisen oppiläksynä on esim. sairaus, hänen elämänvoimansa joutuu sellaiseen epätasapainoon, jonka seurauksena hän sairastuu. Sairaus voi olla lyhytaikainen akuutti vaiva tai joskus jopa koko eliniän kestävä krooninen sairaus. Homeopatian keinoin voidaan sairautta helpottaa, muttei ehkä kokonaan parantaa silloin, kun ihmisen on tarkoitus saavuttaa jokin oppi kärsimyksen kautta. Maailmankaikkeutta yhdistävä kenttä näyttää olevan tietoinen ihan kaikesta, niin yksilöistä kuin heidän elämän oppiläksyistäänkin. Ihminen joutuu kohtaamaan jonkin tilanteen niin monta kertaa, että hän on sisäistänyt siitä saatavan opetuksen.  

Homeopatiassa elämänvoima on sielun sijaishallitsija

Kuulen asiakkaitteni usein kysyvän, joskus jopa vähän huolestuneina, kuinka syvälle homeopaattisten lääkkeitten vaikutus oikein ulottuu. Ja kuulen itseni yhtä usein vastaavan, lähes automaattisesti, etteivät aineet sieluun asti vaikuta. Homeopatian mukaanhan ihmisen sairaus on elinvoimaan tullut häiriö. Toisin sanoen homeopaatit pyrkivät tasapainottamaan ihmisen häiriintynyttä elin/elämänvoimaa. Kentin mukaan elinvoima on ”sielun sijaishallitsija”, ei itse sielu. Siksi homeopaattisten lääkeaineitten vaikutus ei ulotu ”sijaista” kauemmaksi. Mitä ihmisen sielu haluaakaan oppia, siihen se tarvitsee välineekseen elävän, elinvoiman ylläpitämän organismin. Kun sielun korkeammat päämäärät on saavutettu, elämäntehtävä suoritettu, oppiläksy omaksuttu, sielu hylkää käyttämänsä energiakentän, elinvoiman,  ja palaa takaisin alkulähteelleen.   Lue lisää Ainon artikkeleja

Lukusuosituksia